Anita Konkka * Kirjallisuussivut

Pariisissa_2.jpg (11243 bytes)

akonkka( at)mbnet.fi

Kirjailijan päiväkirja 2005
Kirjailijan päiväkirja 2004 

  Arkisto 1

   Arkisto 2

Kirjailijan   päiväkirja 2003


Kirjailijan päiväkirja 2002
   
Julkaisuluettelo  

Irti
   
Talvi Ravennassa
   
Hullun taivaassa
   
Kolme muistikirjaa
   
Halujen puutarha
   
Nainen unen peilissä
   
Rakkaus, kestävä kiusaus
   
Musta passi
   
Kirjallisuuslinkkejä

Nedstat Basic - Free web site statistics
Personal homepage website counter

 

Mustapassi_2_small.jpg (2845 bytes)

Anita Konkka

Musta passi

Tammi 2001

 

Naapuritalon pihalla ärjähtelee moottorisaha. Mies panee metrin pölleiksi poppelia, jonka ydin on terve. Se on nuori, elinvoimainen puu, ei viittäkymmentä vuotta täyttänyt. Ei se eilen vielä tiennyt, mikä kohtalo sitä odotti tänään.

E-rapun eläkkeellä oleva upseeri kantaa mattotelineelle ruskean nukkamaton. Hän on kantanut saman maton kymmenen vuoden ajan joka perjantaiaamu ja hakannut sitä tehokkaasti kolme minuuttia. Ei mikään sovinistimies. Sovinistit eivät hakkaa mattoja. Hauskannäköinen mies, muistuttaa vähän Eeroa, pitää itsensä hyvässä kunnossa, käy juoksulenkillä päivittäin. Mutta E-rapun miehessä ei ole mitään salaista, hän on rehti suomalainen upseeri, evp.

Mikä Eero oli? Selviäisikö se kaseteilta? Nuorena miehenä hän oli kommunisti, kunnes puolue petti ja erotti hänet. Karjalassa liikkui huhuja, että hän myi itsensä KGB:lle ja sen takia säilytti nahkansa. Ihmiset puhuivat siellä niin paljon – jokin selitys heidän täytyi keksiä sille, että hän ei joutunut keskitysleiriin, kun kaikki muut miehet joutuivat. No, ne jotka eivät joutuneet, olivat tietysti ilmiantajia.

Tapasin vuosia sitten jossakin ystävyysseuran tilaisuudessa valvontakomission entisen tulkin. Hän väitti vuorenvarmasti nähneensä Eeron Helsingissä sodan jälkeen. Olivat tulleet Erottajalla vastakkain. Tulkki oli sanonut: "Terve, Eero." Eero ei ollut vastannut, vaan oli livahtanut Erottajan suojaan. Tulkki perässä, mutta Eero oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. Minä olen varma, että tulkki näki väärin, mutta silti mielikuvitustani kiehtoo mahdollisuus, että Eero olisi ollut salainen agentti ja elänyt kaksoiselämää, josta kukaan sukulainen ei tiennyt mitään.

Panen kuulokkeet korville, napsautan kasettinauhurin käyntiin ja ryhdyn kuuntelemaan. Taustalta kuuluu astioiden kalinaa, ulkona haukkuu käheä-ääninen koira. Eero rykäisee ja aloittaa:

"Meillä on iloinen toukokuun juhla, niin väitetään radiossa. Pitää iloita ja nauraa. Mutta miten nauraa - ironisestiko? Vai ivallisesti? Tšetšenian sota on jatkunut puoli vuotta. Mielenosoituksia Moskovassa, Pietarissa ja muissa suurissa kaupungeissa - kaikkialla samat vaatimukset: Palkka työntekijöille säännöllisesti! Alas hallitus! Se ei kykene hoitamaan maan taloutta. Miten ihminen voi elää, jos hänelle ei puoleen vuoteen makseta palkkaa? Ja eläkkeetkin tulevat milloin sattuvat. Minä kävin eilen kaupassa. Halusin ostaa makkaraa ja juustoa. Vain yksi kauppa oli auki kaupungin keskustassa eikä siellä ollut sen enempää makkaraa kuin juustoakaan. Leipäkauppakin oli kiinni. Tällainen on Venäjän sisäinen tilanne toukokuun ensimmäisenä päivänä 1995. Vatsa mouruaa nälkäisenä. Se on kaikkein lahjomattomin todististaja. Missä kunnossa on vatsa, siinä kunnossa ihmisen elämä."

Eero naurahtaa ja vaikenee. Nauhuri hurisee. Keittiöstä kuuluu ruuanvalmistuksen ääniä, sianlihaa tirisee paistinpannulla. Vaimo on onnistunut hankkimaan suhteiden avulla jostain läskinkimpaleen. Urospeipponen aloittaa kiihkeän energisen viserryksen. Kuulostaa siltä kuin se laulaisi samassa huoneessa, mutta ääni tulee avoimesta ikkunasta, luultavasti.

"Minä kerron millaista elämäni on ollut 20. vuosisadan Venäjällä. Minä olen elänyt kaikki etapit entisen neuvostovallan aikana, tiedän kaiken. Minä olen nähnyt miten ihmiset kuolevat nälkään. Olen nähnyt miten Ukrainassa, viljamaassa, ruumiita kerätään pois tienvarresta. Minä olen nähnyt miten ihmiset katoavat niin, että ei edes ruumista jää jäljelle. Minä olen nähnyt kaiken. Minun elämästäni voisi tehdä seikkailufilmin", Eero sanoo ja naputtaa vakuudeksi pöytää. Peipponen säestää.

© Anita Konkka

Up Anita Konkka ¤ Irti Talvi Ravennassa Hullun taivaassa Unikirja Kolme muistikirjaa Halujen puutarha Rakkaus Musta passi