Anita Konkka * Kirjallisuussivut

Pariisissa_2.jpg (11243 bytes)

akonkka( at)mbnet.fi

Kirjailijan päiväkirja 2005
Kirjailijan päiväkirja 2004

  Arkisto 1

   Arkisto 2

Kirjailijan   päiväkirja 2003


Kirjailijan päiväkirja 2002
   
Julkaisuluettelo  

Irti
   
Talvi Ravennassa
   
Hullun taivaassa
   
Kolme muistikirjaa
   
Halujen puutarha
   
Nainen unen peilissä
   
Rakkaus, kestävä kiusaus
   
Musta passi
   
Kirjallisuuslinkkejä

Nedstat Basic - Free web site statistics
Personal homepage website counter

 garden_small.jpg (3759 bytes)

Anita Konkka
Halujen puutarha

Tammi 1992

Puutarhan ennustajalintu tiesi oikein. Pedro tuli illalla yllättäen ja lähti aamulla. Nyt on oikea hartiani kipeä, varmaann se meni lemmenkiihkossa sijoiltaan. En tiennytkään, että ruumiini oli niin nälkäinen, varsinkin kun Henrin käynnistä oli kulunut vain kaksi päivää. Jonain päivänä he vielä tulevat samalla Barcelonan koneella enkä tiedä mitä sitten teen. Menetän kai molemmat yhdellä kertaa, mutta eivät he toisiaan rupea tappamaan, sivistyneitä miehiä kun ovat. Esittelen heidät toisilleen, he unohtavat minut ja rupeavat väittelemään oliko oikein, että Nadine Godimer sai tänä vuonna Nobelin palkinnon, se nainenhan ei ole kirjoittanut mitään omaperäistä, eikä naisista ylipäätään ole Nobel-sarjaan. Kyllä palkinto olisi kuulunut heistä jommallekummalle, mitä he eivät sano ääneen, tai sitten jollekin mustan Afrikan miehelle. Viime vuonna sen sai Camilo Jose Cela, se olisi kyllä minun mielest„ni kuulunut Pedro Alvarezille. Mutta Ruotsin akatemia ei kysynyt minun mielipidettäni. Ne eivät voineet antaa sitä Pedron kaltaiselle kommunistille. Joku sanoi, että Celakin on kommunisti, mutta ei yhtä paha kuin Alvarez. Henri Renardissa taas ei ole punaista edes aavistuksen häivää.

En haluaisi menettää Pedroa juuri kun olen alkanut tottua hänen hitaaseen mietiskelevään lemmiskelyynsä. Saan hänen ruumiistaan sitä enemmän nautintoa, mitä tutummaksi se tulee. Olen huomannut että miehestä saa suurimman ilon ja nautinnon, kun ei vaadi eikä odota häneltä mitään. Silloin rakkaus tuntuu taivaan lahjalta. Nuorena odotin mieheltä ihmettä tai ainakin ikuisesti kestävää onnea. Kun ei sitä tullut, se oli miehen syy. Nykyään tyydyn vähempään. Pienetkin ihmeet riittävät, sellaiset kuin valo jonka näin viime yönä Pedron otsalla. Ajattelin, että hän on muuttumassa pyhimykseksi, kun hänen päänsä hohti valoa. Kenties hänestä tuli yön aikana kuolematon, koska sain yksitoista orgasmia. Tosin sekosin viidennen jälkeen laskuissani. Taolaiset väittävät että miehestä tulee kuolematon, jos hän antaa yksitoista orgasmia naiselle yhden yön aikana. Naisten kuolemattomuudesta he eivät puhu mitään. Miehen kannattaa ruveta taolaiseksi pikemmin kuin kristyksi, koska hän voi lunastaa niin miellyttävällä tavalla kuolemattomuuden elämän aikana.

Sade oli lakannut, kuu paistoi verhon raosta sänkyyn, yöradiossa soi Summertime, vaikka on lokakuu ja kohta marraskuu. Panin ruusun hänen rintansa päälle ja hyväilin hänen otsaansa, joka hohti hopealta. Hetken kuvittelin nähneeni hänen tosiolemuksensa, jonka vain rakastunut pystyy näkemään. Se valo oli selvää rakkauden valoa, minä tiesin, mutta hän valehteli, että ei ole rakastunut minuun eikä kehenkään muuhunkaan, sillä hän on jo vanha mies (52-vuotias) eikä rupea rakastumaan kuin hölmö nuorukainen, sen sijaan hän aikoo käydä vielä 82-vuotiaanakin naimassa minua, jos terveyttä riitää ja Luoja suo, sillä minä olen hänen elämnsä suurin ilo. Ehka en tiedä mitä hän tarkoittaa rakkaudella, se voi olla miehelle jokin muu tunne kuin naisille, mutta ainakin hänen kätensä, kalunsa, silmänsä ja suunsa rakastavat ruumistani ja se riittää minulle. Ei miesten sanoja kannata ottaa tosissaan, he puhuvat mitä sylki suuhun tuo. Jos he sanovat rakastavansa, niin huomenna he jo unohtavat sen. Luotan enemmän heidän käsiinsä. Ne eivät valehtele niin kuin suu. Jos kosketus on kova ja kärsimätön kuin hammaslääkärillä, joka on kyllästynyt työhönsä, niin se mies ei rakasta, vaikka polvillaan vakuuttaisi rakkautta.

Kun aamulla saatoin hänet puutarhan portille, hän murehti:

- Miksi minulla pitää olla toinen nainen, vaikka sinun kanssasi on niin hyvä olla?

Aina kun hän nukkuu vieressäni, näen hyviä unia. Viime yönä näin suuren valkoisen olennon, joka seisoi selin sängyn vieressä. Sillä oli kaarevat siivet jotka lähtivät olkapäistä. Se oli hyvin pitkä, se saattoi olla kolmekin metriä pitkä, sillä se mahtui hädin tuskin seisomaan huoneeseen. Se seisoi niin hiljaa, että en ollut varma oliko se veistos vai enkeli.

Dolores sanoi kerran kun puhuttiin unista:

- Jos haluat tietää kuinka syvästi rakkautesi liikuttaa sinua, katso uniasi.

Tiedän ilman uniakin, että rakastan häntä, rakastin jo monta vuotta sitten, mutta silloin pelkäsin häntä ja lähdin karkuun. Hän teki minut niin levottomaksi, että en sietänyt olla hänen lähellään, nykyään hän tekee minut levolliseksi, rakastan häntä ilman ole ehtoja ja vaatimuksia. Minulla ei ole enää edes takaporttia, josta voisin karata tieheni.

Ehkä rakkaus onkin pelkkää illuusiota. Me luomme rakastettumme, jotta näkisimme paremmin omaan sieluumme.

© Anita Konkka

 

 Up Anita Konkka ¤ Irti Talvi Ravennassa Hullun taivaassa Unikirja Kolme muistikirjaa Halujen puutarha Rakkaus Musta passi